3 minute read

Aikido on tehokas itsepuolustuslaji, jossa pyritään olemaan vahingoittamatta vastustajaa

Aikido on Japanista alkunsa saanut kaiken ikäisille ja kokoisille budolajeista kiinnostuneille sopiva harrastus. Lajin nimi tulee kolmesta japanin kielisestä sanasta: ai, joka tarkoittaa harmoniaa, ki, joka tarkoittaa energiaa tai henkeä ja do, joka tarkoittaa polkua, järjestelmää tai tietä. Aikido on japanilaisista taistelulajeista uusin, moderneimman näköinen ja ylpeä lajiin sisältyvistä henkisistä arvoista.

Aikidon perusajatuksena on treenata taistelutaitoa ja oppia torjumaan hyökkäys, vahingoittamatta kuitenkaan hyökkääjää pysyvästi. Tämä tapahtuu käyttämällä hyväksi vastustajan voimaa sekä horjuttamalla vastustajan tasapainoa. Tässä apuna ovat pyöreät, spiraalinomaiset liikkeet. Aikidoon kuuluvat mm. erilaiset heitot, nivelten lukitseminen sidontatekniikan avulla, pyöräytystekniikat sekä asetekniikka. Harjoittelu voi tapahtua joko seisaaltaan, perinteisessä japanilaisessa polviasennossa tai siten, että hyökkääjä on seisaallaan ja puolustautuja polviasennossa.

Keskiössä itsensä voittaminen

Kuten monissa muissakin budolajeissa, aikidon päätarkoitus ei ole itsepuolustus vaan itsensä voittaminen. Lajissa korostetaan väkivallan mielettömyyttä ja pyritään etsimään rauhallisia tapoja ristiriitojen ratkaisemiseksi. Aikidon perusajatuksena on suojella elämää, ei vahingoittaa muita. Aikido on monipuolinen harrastus, joka kehittää yleiskunnon lisäksi tasapainoa, koordinaatiokykyä ja notkeutta. Lajiin on helppo päästä mukaan, sillä alkuvaiheessa harrastuksessa edetään rauhallisesti ja luodaan perusta tuleville haasteille. Monille aikidosta tuleekin läpi elämän kestävä harrastus. Aikidossa ei myöskään tähdätä kilpailuihin, vaan tasolta toiselle siirrytään osoittamalla syventynyttä ymmärrystä lajeista ja sen teemoista.

Perinteiden vaaliminen ja kunnioitus ovat keskeisessä roolissa aikidossa. Aikido-harjoitus alkaa aina kumarruksilla. Oppilaat istuvat harjoitustatamin reunalle riviin ja opettaja istuu heidän edessään. Opettajaa seuraten kaikki kumartavat kohti tatamin keskustaa ja tämän jälkeen opettaja ja oppilaat kumartavat toisilleen. Samat kumarrukset toistetaan harjoituksen loputtua. Kumarrusten jälkeen seuraavat lämmittelyharjoitukset ja venytykset, tämän jälkeen keskitytään hengitys- ja keskustaharjoituksiin sekä liikkumis- ja käännösharjoituksiin. Harjoitteluun kuuluvat myös kaatumisharjoitukset, vartalotekniikkaharjoittelu, asetekniikkaharjoittelu sekä loppujäähdyttely.

Harjoituksissa tarkka kaava

Harjoituksessa tekniikoita käydään läpi parin kanssa. Opettaja näyttää miten tekniikka oikeaoppisesti suoritetaan. Tämän jälkeen oppilaat jälleen kumartavat opettajalle ja valitsevat ryhmästä harjoitteluparin. Valinta tapahtuu kumartamalla harjoittelukaverille ja sanomalla onegaishimasu. Pari harjoittelee tekniikkaa siten, että molemmat toimivat vuorollaan sekä puolustautujana että hyökkääjänä. Aseina aikidossa käytetään n. 130 cm pitkää puista keppiä, jota kutsutaan nimellä jō, puusta tehtyä harjoitusmiekkaa bokkenia sekä puusta tai kumista valmistettua harjoittelupuukkoa tantōa.

Taustalla useat eri taistelulajit

Aikido on saanut alkunsa samuraiden taistelutaidoista. Lajin kehittäjänä tunnettu Morihei Ueshiba (1883-1969) harjoitteli lapsuudestaan asti aktiivisesti erilaisia taistelulajeja, kuten esimerkiksi sumoa. Eniten aikaansa Ueshiba omisti Tenshin Shinyo-ryu- ja Yagyu-ryu-jujutsun sekä erityisesti Daito-ryu-aikijujutsun opiskelemiseen Sokaku Takedan (1859-1943) ohjauksessa.

Taistelulajien harjoittelu sai Ueshiban kuitenkin vähitellen kaipaamaan sellaista budolajia, joka keskittyisi ensisijaisesti väkivallattomuuteen. Lopulta hän päätti itse kehittää tällaisen lajin Daito-ryun pohjalta.

Laji on levinnyt ympäri maailmaa

Nykyään aikidoa harjoitellaan ympäri maailmaa ja harrastajia arvioidaan olevan jo yli miljoona. Eniten harrastajia löytyy tietenkin Japanista, mutta laji on suosittu myös Euroopassa, Aasiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa. Euroopassa aikido on kaikista suosituinta Ranskassa, jossa lajiin tutustuttiin jo 1950-luvulla. Muista budolajeista eroten aikidossa on käytössä vain kahdenvärisiä vöitä: mustia ja valkoisia.

Suomeen aikido rantautui vuonna 1970, jolloin Toshikazu Ichimura matkusti esittelemään aikidoa Suomeen. Nykyään harrastajia on Suomessa noin 3 000 ja heistä kolmasosa on naisia. Aikidoseurojakin on jo lähes 70. Alkuaikoina Suomessa oli erittäin vähän mustan vyön omaavia aikido-opettajia ja seuroja vetivät usein amatöörit. Nykyään opetus on kuitenkin korkealla tasolla ja suomalaiset opettajat käyvät jatkuvasti kehittämässä taitojaan Japanissa.