3 minute read

Capoeira on yhdistelmä itsepuolustusta, tanssia, akrobatiaa ja musiikkia

Capoeira on Brasiliasta lähtöisin oleva kamppailulaji, jossa on myös runsaasti tanssillisia elementtejä. Capoeira on vanha laji, jolla on juurensa myös Afrikassa, mutta nykymuoto on kehittynyt Brasilian kaduilla ja kylissä. Capoeiran vanhempaa muotoa on harrastettu jo 1600- ja 1700-luvuilla, mutta vuosisatojen varrella laji on hioutunut nykyiseen muotoonsa. Modernimpaa capoeiraa harrastettu 1900-luvulta lähtien. Capoeira on tehokas liikuntaharrastus, joka kehittää koordinaatiokykyä, tasapainoa ja lihaskuntoa. Harjoitukset tehdään oman kunnon mukaan, eikä alkajalta vaadita erityisiä liikunnallisia valmiuksia. Treenin on aina tarkoitus olla hauskaa ja lajin luonteeseen kuuluu vahvasti ilmaisun vapaus ja tietynlainen leikkimielisyys.

Kielletystä katutaiteesta kansallislajiksi

Alkuaikoinaan capoeiraa paheksuttiin Brasiliassa ja se oli monin paikoin jopa kiellettyä. Capoeiran harrastamisen rinnastettiin laiskotteluun ja tekemättömyyteen, joka ei ajan hengessä suvaittu vaan sitä pidettiin huonona käytöksenä. Vuonna 1932 Brasiliassa avattiin ensimmäinen capoeira-koulu ja viisi vuotta myöhemmin myös hallitus antoi virallisen hyväksynnän koulun toiminnalle. Koulun perustaja Mestre Bimba vaati oppilailtaan kurinalaisuutta ja kehitti capoeiraa urheilullisempaan suuntaan ja korosti itsepuolustuslajeista tuttuja liikkeitä. Samalla Bimba kehitti oman suuntauksen capoeirasta, jota kutsutaan nimellä capoeira regional. Tässä tyylisuunnassa painotetaan liikkeiden suorittamisen tekniikkaa ja tanssillisuutta. Toinen vallitseva tyylisuunta on nimeltään angola, jossa liikkeet ovat hitaampia.

Vähitellen capoeirasta tuli yleisesti hyväksyttyä ja esityksiä hyväksyttiin myös osaksi virallisia tapahtumia. Bimban avulla capoeira vakiinnutti paikkansa brasilialaiseen kulttuuriin kuuluvana perinteenä. Nykyään capoeira on Brasilian kansallislaji.

Uusia mestareita ja uusia tyylisuuntia

Bimban jalanjäljissä capoeira-kouluja avattiin muuallekin Brasiliaan ja uusia tyyliä kehittyi uusien mestarien johdolla. 1960-luvulla traditio alkoi kasvaa kiihtyvällä vauhdilla ja esiintyvät capoeira-ryhmät kiersivät kouluja ja osallistuivat kilpailuihin. Ympäri maata alettiin järjestää erilaisia capoeira-kursseja ja työpajoja, joissa eri tyylisuuntien edustajat kohtasivat ja jakoivat tietoa. Capoeirasta kirjoitettiin lehdissä ja se alkoi levitä harrastuksena myös Brasilian ulkopuolelle, ensimmäisenä New Yorkiin, jossa kaupungin brasilialaisväestö innostui lajista ja levitti sitä eteenpäin. Capoeira-kursseja tarjottiin myös maan suurissa yliopistoissa kuten Yalessa, Harvardissa ja Columbia Universityssa.

Suomessa capoeiraa on harrastettu 1980-luvulta lähtien, mutta mitään koko maan kattavaa seuraa lajilla ei ole olemassa. Kaikissa suurissa kaupungeissa pääsee kuitenkin helposti lajin pariin.

Musiikki ja laulu ovat erottamaton osa capoeiraa

Tanssillisten elementtien ja akrobatiasta lainattujen liikkeiden lisäksi capoeiraan kuuluu olennaisesti livemusiikki ja laulu. Laulaminen tapahtuu portugaliksi ja musiikkia tuotetaan itse kieli- ja lyömäsoittimilla. Osallistujat asettuvat rinkiin eli rodaan ja kaksi ihmistä on vuorotellen ringin keskellä, muut osallistujat pysyttelevät reunoilla. Ringin keskellä olijat luovat keskenään dialogin ja ringin reunoilla olevat osallistuvat keskusteluun kommentoimalla laulamalla, taputtamalla ja soittamalla. Capoeirassa käytettävät soittimet ovat brasilialaisia perinnesoittimia.

Rajojen ylittämistä ilman väkivaltaa

Capoeirassa liikkeet saattavat näyttää rajuilta ja uhkaavilta, mutta siihen ei yleensä kuulu väkivaltaa tai vahingoittamista. Liikekieli on pehmeää, voimakasta ja vahvasti persoonallista. Ringin keskellä olevat eivät tappele keskenään, vaikka liikkeiden avulla yritetään kampittaa toinen. Tarkoituksena on haastaa toista yhä parempiin suorituksiin ja molemmat pyrkivät ylittämään itsensä. Liikkeitä ei oikeastaan voi sopia tai suunnitella etukäteen, sillä ideana on vastata aina toisen heittämään haasteeseen. Jokainen liike suoritetaan silti kontrolloidusti ja näyttävästi.

Capoeira näyttää joka kerta hieman erilaiselta, sillä kokonaisuuteen vaikuttavat osallistujat, tilanne, hetki ja yleisö. Capoeira elää hetkessä. Suuremmalla porukalla ja innostuneen yleisön kannustamana suoritukset ovat erilaisia kuin pienessä porukassa, jossa vaikutus pyritään tekemään lähinnä muihin ringin harrastajiin.