Kaikki mitä tarvitsee tietää Kung-fusta

Kung-fu on kiinasta lähtöisin oleva taistelulaji, joka tarkoittaa kiinaksi taitoa ja työtä. Tämä onkin kung-fun vuosisatojen aikainen tarkoitus. Se viittaa lajin vaatimaan pitkäjänteisyyteen, joka tulee vuosien harjoittelulla ja kärsivällisyyteen. Sana on niin sanottu yleissana tämän tyyppisille taistelulajeille. Kiinassa kung-fun harrastaminen on erittäin suosittua ja sieltä löytyy lukuisia temppeleitä, joissa kung-fua pystyy harrastamaan. Myös monet munkit ovat harjoitelleen kung-fua pitääkseen yllä omaa terveyttään ja keskittymiskyky, joka taas auttaa henkisissä harjoituksissa. Kaikkein tunnetuin temppeli lajin harrastamiseen löytyy Kiinan Shaolista. Tässä temppelissä muinaiset sotilasmunkit harjoittelivat taitojaan. Temppeliä pidetään nykyään niin sanottuna kung-fun alkulähteenä.Vaikka kung-fua alun perin harrastettiinkin temppeleissä sotilastarkoituksessa, on sen toiminta nykyaikana siirtynyt huomattavasti enemmän temppelien ulkopuolelle. Erilaisia tyylilajeja on myös kehittynyt todella monia ja Kiinassa pystyy harrastamaan todella laajasti erilaisia kung-fuja, jotka eroavat toisistaan tavalla tai toisella. Länsimaihin kung-fu taas tuli elokuvien myötä. Se usein tunnetaankin vanhoista hongkongilaisista elokuvista, joissa tunnetuimmaksi tuli näyttelijä Bruce Leen. Suomeen kung-fu taas levisi 1900-luvulla. Tällöin kung-fua ruvettiin harrastamaan myös Suomessa aktiivisesti. Se on kuitenkin edelleenkin huomattavasti pienempi laji suosioltaan, kuin monet muut aasialaiset taistelulajit.

Kung-fun eri tyylit

Kung-fun eri tyylit

Kuten aiemmassa tekstissä kävikin ilmi, niin kung-fussa on todella monia eri tyylejä. Osa eroaa toisistaan todella paljonkin, kun taas osa hieman vähemmän. Osa kung-fu -lajeista sisältää todella paljon akrobatiaa ja toiseen lajiin taas saatetaan ottaa aseet mukaan muutaman vuoden harjoittelun jälkeen. Kaikkein helpoimmassa kung-fussa liikkeet keskittyvät pääasiassa pelkkiin yksinkertaisiin käsiliikkeisiin, kun taas osassa lajeista taistelu tapahtuu erittäin monimutkaisilla liikesarjoilla. Tästä tuleekin kung-fun yleisilmaus, nimittäin kung-fu ei tarkoita mitään tiettyä lajia vaan montaa eri lajia, joissa harjoittelu tehdään samalla tavalla eli suurella työllä ja lopulta taidolla. Näitä erilaisia tyylejä onkin lukuisia ja jo pelkästään suomessa harjoitellaan 22 erilaista kung-fun lajia. Suurin osa kung-fu -lajeista on nimetty kiinan kielellä eläimiksi, jotka taas kertovat kung-fun laadusta.

Shaolin kung-fu

Tämä kung-fun muoto onkin se kaikkein vanhin ja alkuperäisin. Tätä lajia harrastettiin jo aikoinaan Shaolin temppelissä, josta se saikin alkunsa. Uskotaan, että se on jopa kaikkein vanhin olemassa oleva taistelulaji ja perinne, lajin historia nimittäin ylettyy jo 1500 vuoden päähän. Kyseisen kung-fun uskotaankin olevan maailman paras taistelulaji, koska se kehittää sen harjoittelijoita kaikkein parhaiten. Sen tarkoituksena ei ole nimittäin kehittää pelkästään taistelullista puolta, vaan myös harjoittelijoiden henkistä puolta, kuten kärsivällisyyttä. Se kehittää terveyttä, henkilökohtaista kehitystä, mieltä ja energian hallitsemista. Shaolin kung-fu kattaakin zen harjoittelun tunnusmerkit. Sen tekniikat ovat erittäin suoraviivaisia ja tehokkaita, jotka vaalivat tiettyjä arvoja. Kung-fu harjoittelija nimittäin arvostaa elämää, välttää väkivaltaa, itsekkyyttä ja pyrkii tekemään mahdollisimman rauhanomaisia päätöksiä, jotka hyödyntäisivät jokaista kanssakulkijaa. Nämä ovatkin kung-fun peruspiirteet, joihin sen harjoittelu perustuu.Shaolin kung-fun harjoitteleminen on kuitenkin hyvinkin vaativaa ja se vaatii todella suurta itsekuria ja itsensä arvostamista. Sen harjoittelu on kuitenkin yksi palkitsevimmista taistelulajeista, nimittäin tavoitteisiin päästyään se palkitsee harjoittelijansa erittäin hyvin. Harjoittelua pystyy tekemään kuka tahansa mies tai nainen ja missä iässä tahansa. Harjoittelu kuitenkin vain vaatii suurta päättäväisyyttä, perusterveyttä ja sitoutumista kymmeneen Shaolin lakiin. Näitä lakeja tulisi noudattaa jokapäiväisessä elämässä ja kaikki päätökset tehdä kyseisiä lakeja ajattelemalla. Lait perustuvat pääasiassa toisten ja itsensä kunnioittamiseen ja avoimuuteen. Kung-fun harjoitteleminen myös perustuu sitoutuvuuteen, joten lajin aloittamisessa pitäisi olla valmis sitoutumaan päivittäiseen harjoitteluun.

Itsepuolustuslajit olympialaisissa

Itsepuolustuslaji tarkoittaa kamppailulajia, jossa opetetaan taitoja joita harrastaja voi tarvittaessa käyttää itsepuolustuksena fyysisiltä hyökkäyksiltä. Itsepuolustuslaji on siis kamppailulaji, jota harrastetaan toisen osapuolen kanssa, kilpailumielessä, niin sanotussa kehässä. Tällöin kehässä olevat kamppailevat toisiaan vastaan tarkoituksena selättää toinen niin, että siitä saisi mahdollisimman paljon pisteitä oikeiden tekniikoiden avulla. Lajien termit ovat kuitenkin hieman kyseenalaisia, nimittäin itsepuolustuslajia ei sinänsä lasketa taistelulajiksi. Itsepuolustuslajin tarkoituksena on periaatteessa opettaa vain taitoja, joilla kyseinen henkilö voi puolustautua vaaratilanteissa fyysisiä hyökkäyksiä vastaan. Itsepuolustuslajissa ei ole tarkoituksena aiheuttaa fyysistä vahinkoa toiselle osapuolelle, vaan tarkoituksena on puhtaasti vain puolustautua. Taistelulajissa taas tarkoituksena on aiheuttaa toiselle osapuolelle vahinkoa niin, että toisen saa tyrmättyä niin sanotusti puolustuskyvyttömäksi. On kuitenkin totta, että nykyaikana monet lajit sisältävät piirteitä molemmista lajeista. Lajilla on kuitenkin itse oikeus määritellä paremmin, että kumpaan kategoriaan laji kuuluu ja mikä lajin harrastuksen tarkoituksena on.Tässä on kuitenkin hieman konkreettisia eroja lajien välillä. Taistelulajin alkuperäisenä tarkoituksena on ollut nimenomaan vahingoittaa, ellei jopa tappaa toinen osapuoli. Taistelulajit ovat kuuluneet sodankäyntiin ja ovatkin saaneet usein alkunsa historiallisista taisteluista. Taistelulajeiksi lasketaan muun muassa jujutsu, Ninjutsu, Gongfu, karate, Silat, Tang Soo Do, erilaiset miekkailulajit ja keihästekniikat. Itsepuolustuslajeissa taas ei ole tarkoituksena vahingoittaa toista osapuolta. Nämä lajit ovat niin sanotusti hieman kevyempiä taistelulajeja. Tässä lajissa tarkoituksena on pelkästään antaa henkilölle valmius fyysiseen puolustamiseen ja fyysisen koskemattomuuden suojaaminen. Lajit vaihtelevat tasoiltaan ja osa lajeista antaa valmiudet pelkästään fyysiseen puolustautumiseen, kun taas osa lajeista antaa valmiudet jopa toisen henkilön vahingoittamiseen. Itsepuolustuksella on kuitenkin laitonta vahingoittaa toista osapuolta tarpeettomasti tai hyökkäyksen sattuessa tarpeettoman paljon. Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että itsepuolustuslajia saa käyttää hyökkäyksen sattuessa puolustautumiseen. Sillä ei kuitenkaan saa myöskään pahoinpidellä hyökkääjää. Tyypillisiä itsepuolustuslajeja taas ovat aikido, Krav maga, Scandinavian Defendo, Systema, Senshido, P.F.D.S., Hokutoryu ju-jutusu, Hapkido, Kapkap ja Jeet Kune Do.

itsepuolustuslajit

Viimeinen kategoria taas on kamppailulajit. Kamppailulajit ovat nimenomaan kilpailuun luotuja lajeja. Nämä lajit perustuvat tekniikkaan, jossa tarkoituksena on kerätä pisteitä oikeanlaisilla tekniikoilla. Tekniikat on luotu siten, että kamppailulajit eivät aiheuta vahinkoa toiselle osapuolelle. Lajin tarkoituksena lajissa on pitää hauskaa ja harrastaa sitä kilpailutarkoituksena. Monet kamppailulajit kuuluvat myös olympialaisiin. Ja olympialaisissa erilaiset kamppailulajit ovatkin hyvin suosittuja. Kamppailulajeiksi taas lasketaan muun muassa taekwondo, Thainyrkkeily, Taido, vapaaottelu, potkunyrkkeily, judo, brasilialainen jujutus, lukkopaini, Wushu, Savate ja ju-jutsu. On kuitenkin vielä muutamia lajeja, jotka eivät sovi kokonaan mihinkään edellä mainituista kategorioista. Silloin laji joko kuuluu periaatteessa kaikkiin kategorioihin tai kahteen kategoriaan samanaikaisesti. Osa lajeista taas perustuu enemmän filosofiaan kuin taisteluun, kamppailuun tai itsepuolustukseen. Tällöin on vielä erikseen filosofiaan perustuneiden lajien ryhmä, joka on nimeltään budolajit. Budolajeiksi taas lasketaan Cepoeira, Eskrima, kendo, iaido ja han moo do.

Olympialaisissa olevat taistelulajit

Olympialaisissa olevat taistelulajit

Kuten aiemmassa tekstissä kävikin ilmi, niin taistelu, itsepuolustus ja kamppailulajeja löytyy myös olympialaisista. Nämä muodostavatkin ison osan olympialaisista, jotka kuuluvat kilpailuihin täysin muiden lajien tavoin. Tällaisia lajeja ovat muun muassa miekkailu, nyrkkeily, paini ja taekwondo. Nämä viisi lajia muodostavat oman osansa olympialaisissa ja niiden kilpailijoissa. Tämä on kuitenkin ollut hieman kyseenalainen aihe ja osa katsojista jopa pitävät esimerkiksi taekwondon kuulumista olympialajeihin hieman huvittavana. Taekwondo on korealainen itsepuolustuslaji, joka poikkeaa huomattavasti muista olympialajeista ja saattaa sen takia olla hieman erikoinen muiden lajien keskellä.

Taekwondo

Taekwondo on Koreasta kotoisin oleva taistelulaji, jossa on kaksi erilaista tyylisuuntaa: WT ja ITF. WT, eli World Taekwondon ja Kukkiwonin hallinnoima taekwondo on olympialaji ja ITF on International Taekwon-do Federationin, eli kansainvälisen liiton hallinnoima. Sitä alettiin kehittämään Pohjois-Korealainen kenraali Choi Hong Hi armeijan tarkoituksiin.

Jatka lukemista ›

Krav Maga -itsepuolustus

Krav Maga on alun perin Israelista kotoisin oleva lähitaistelu- ja itsepuolustusjärjestelmä. Nimi on hepreaa, ja tarkoittaa kontaktitaistelua. Krav Magan perustaja on Budapestissa syntynyt Imrich Lichtenfeld, jonka unelma ”Jotta voisit kulkea rauhassa.” toimii lajin kantavana ajatuksena. Järjestelmä perustuu ihmisen luontaisiin reaktioihin stressaavissa tilanteissa. Lajissa ei kilpailla tai järjestetä näytöksiä, sillä se on kehitetty vain itsepuolustusta varten. Jatka lukemista ›

Sparrauksen kautta huippukuntoon

Usea mieltää nyrkkeilyn veriseksi kamppailulajiksi, mutta todellisuudessa harrastaja saa lajista laajan määrän fyysisiä ja henkisiä hyödykkeitä. Nyrkkeilyä voi harrastaa usealla tasolla, ja kaikki niistä eivät johda murtuneisiin neniin ja puuttuvaan hammaskalustoon.

Jatka lukemista ›

Paini – urheilua historian lehdillä

Paini, tuo kamppailulajeista hikisin, pitää sisällään yllättäen suuren määrän tekniikka. Kaikki paini ei myöskään täysin samanlaista, vaan laji jakautuu sisäisesti useisiin tyylisuuntiin, joista toiset keskittyvät enemmän urheilulliseen tekniikkaan, ja toiset vauhdikkaan teatterimaisen katsoja elämyksen tarjoamiseen.

Jatka lukemista ›

Urheilumiekkailu – Herrasmiesten hauska harrastus

Kaksi valkoisiin avaruuspuvun näköisiin asuihin pukeutunutta ihmishahmoa hypähtelee puulattian yli tökkien rytmikkäästi toisiaan helposti taipuvilla ohuilla tikuilla. Hyökkääjän liikkeet ovat sulavia, ja vastustaja väistelee piikkiä notkeasti. Kosketuksen tapahtuessa ottelijat eroavat toisistaan ilman sen kummempaa taistelua. Olisi helppo luulla että kyseessä on avaruusaiheinen moderni tanssi, tai muu esitystaiteen muoto, mutta itse asiassa olet päätynyt katsomaan olympialajinakin tunnettua urheilumiekkailua.

Jatka lukemista ›

Itsepuolustuskurssin ilot ja hyödyt

Viime vuoden aikana sosiaalisessa mediassa pyörinyt #metoo kampanja veti huomiota siihen, kuinka paljon pyytämätöntä huomiota kaikenikäiset naiset kohtaavat päivittäisessä elämässään. Vaikka kaikki näistä tilanteista eivät johda väkivaltaan, useimpien naisten fyysinen heikkous miehiin verrattuna on fakta, ja silloin kun tilanteet muodostuvat fyysiseksi, naiset ovat usein alakynnessä ilman itsepuolustustaitoja.

Jatka lukemista ›

Japanilainen taistelutaito villitsee Suomessakin

Ninjutsu eli Bujinkan Budo Taijutsu on tuhat vuotta vanha, Japanista lähtöisin oleva laji. Kyseessä on varsin vauhdikas kamppailulaji, joka on nimensä mukaisesti saanut vaikutteita tosielämän japanilaisilta ninjoilta. Bujinkan on ollut aina 1960-luvun lopulle asti salainen taistelutaito. Tuolloin opetusoikeuden sai ensimmäisenä ulkomaalaisena israelilainen Doron Novon ja hieman myöhemmin amerikkalainen Stephen Hayes. Nykyään laji on levinnyt laajasti ympäri maailmaa ja sitä harrastetaan Japanin lisäksi lähes kaikkialla Euroopassa, Israelissa, Australiassa sekä Pohjois- ja Etelä-Amerikassa.

Jatka lukemista ›