3 minute read

Judo painottaa toisten kunnioitusta ja pehmeitä otteita

Judo on harrastajamääriltään maailman suurin kamppailulaji. Japanista lähtöisin olevaa lajia harrastetaan aktiivisesti ympäri maailmaa. Suomennettuna lajin nimi tarkoittaa pehmeää tietä, eikä judoon kuulu lainkaan potkuja tai lyöntejä. Myöskään huudot eivät kuulu lajiin. Sen sijaan Judotekniikat koostuvat heitoista, sidonnoista, käsilukoista ja kuristuksista.

Judo painottaa toisten kunnioitusta ja pehmeitä otteita

Kolme tärkeää periaatetta

Judon periaatteena on käyttää vastustajan voimaa ja massaa ja kääntää nämä häntä itseään vastaan. Tärkeimmät opittavat asiat judossa ovat maksimaalisen tehon periaate, yhteisen hyvän periaate ja joustavuuden periaate. Maksimaalisen tehon periaate auttaa siinä, että ottelija osaa käyttää juuri sen verran voimaa kuin tilanne vaatii ja toisaalta hyödyntää voimaa oikein. Yhteisen hyvän periaatteella taas korostetaan sitä, että oppilaiden ei tulisi loukata toisiaan. Judossa ei saa tarkoituksellisesti vahingoittaa toista ja vahingoiltakin pyritään välttymään. Esimerkiksi heittojen yhteydessä kuuluu samalla kuitenkin tukea heitettyä ottelukumppania kädestä, jotta tämän putoaminen tatamiin kävisi pehmeämmin. Nöyrä asenne omaan tekemiseen ja toisten kunnioittaminen ovat judossa ensisijaisen tärkeitä arvoja.

Pehmeämpi muoto vanhasta taistelutaidosta

Japanissa judoa on toki harrastettu jo kauan ja ensimmäinen virallinen judo-instituutti maahan perustettiin vuonna 1882. Japanissa judoa on siitä asti opetettu myös kouluissa ja myös Japanin armeija ja poliisi hyväksyivät lajin koulutusohjelmaansa. Lajin perustajana toimi japanilainen professori ja samurai-perheen poika Jigorō Kanō, joka ei kuitenkaan halunnut tehdä jujutsusta kehitetystä lajista kilpaurheilua. Sen sijaan hän loi vyöjärjestelmän, jonka avulla oppilaiden kehitystä voitiin merkitä. Harjoittelu alkaa valkoisella vyöllä ja tämän jälkeen seuraavat keltainen, oranssi, vihreä, sininen, ruskea ja musta. Mustissa vöissä on eri asteita joita kutsutaan daneiksi ja korkein arvo on 10 dan. Kanō muokkasi judon yhdistellen vanhoja japanilaisia taistelutaitoja. Hän halusi kuitenkin luoda lajin, joka olisi tehokas mutta jossa ei vahingoiteta vastustajaa.

Pehmeämpi muoto vanhasta taistelutaidosta

Judon suosio on levinnyt ympäri maailmaa

Länsimaihin judo rantautui 1900-luvun alussa. Kesti kuitenkin jonkin aikaa ennen kuin harrastajat järjestäytyivät ja laji levisi. Euroopassa ensimmäinen judon lajiliitto perustettiin vuonna 1949 ja vuonna 1951 järjestettiin judon ensimmäiset EM-kilpailut. Maailmanmestaruudesta kilpailtiin ensimmäistä kertaa vuonna 1956 Tokiossa. Olympialajina judoa kokeiltiin ensimmäisen kerran vuonna 1964 ja vakituiseksi olympialajiksi se hyväksyttiin vuonna 1972. Judo on lisäksi näkövammaisten urheilijoiden paralympialaji sekä kehitysvammaisten urheilijoiden Special Olympics ja INAS-laji. Suomessa lajia alettiin harrastaa aktiivisesti vuonna 1954. Tuolloin Japanin suurlähetystön työntekijä Shigemi Tagami perusti ensimmäisen judoryhmän Helsinkiin. Suomen judoliitto perustettiin neljä vuotta myöhemmin. Nykyisin Suomessa on jo yli sata judoseuraa ja tuhansia harrastajia.

Painoluokat tulivat lajiin vasta 1960-luvulla

Judoa harrastettiin melko kauan ilman erillisiä painoluokkia, sillä painon ei katsottu vaikuttavan suoritukseen merkittävästi. Vuoden 1961 MM-kilpailuissa lähes kaksimetrinen ja 140 kiloinen hollantilainen judoka Anton Geesink otteli itsensä ensimmäiseksi ei-japanilaiseksi judon maailmanmestariksi ja todisti kilpailun lomassa, kuinka paljon etua suuresta koosta voi olla. Tämän jälkeen lajiin lisättiin avoimen luokan lisäksi kolme eri painoluokkaa.

Judo toimii sekä urheilu- että kilpalajina

Lajina judo on varsin monipuolinen ja kehittää harrastajien kestävyyttä, voimaa, nopeutta, notkeutta, tasapainoa ja ketteryyttä. Judossa pyritäänkin siihen, että mieli saisi asua mahdollisimman hyväkuntoisessa kehossa. Kilpailut ovat hyvä tapa testata opittuja taitoja käytännössä. Samalla pääse kokeilemaan uusien vastustajien kanssa, miten harjoitellut tekniikat toimivat ja riittääkö itsehillintä myös tositilanteessa. Toisaalta judoa voi harrastaa vaikka kuinka pitkään kilpaillen ainoastaan itseään vastaan. Vyökokeet osoittavat edistymistä ja myös ilman kilpailukokemusta on mahdollista tavoitella mustaa vyötä.

Judo toimii sekä urheilu- että kilpalajina