3 minute read

Kiinasta tulee laaja kirjo erilaisia kamppailulajeja

Wushu on kiinalainen perinteinen urheilulaji, jossa yhtä tärkeinä pidetään sekä sisäistä että ulkoista harjoitusta. Sanana kiinaksi wushu tarkoittaa sotataitoa ja Kiinassa onkin satoja erilaisia wushu-lajeja. Wushuun kuuluvat mm. erilaiset nyrkkeilylajit, kuten shaolinquan, changquan, nanquan, taijiquan, xingyiquan ja baguazhang, sekä lajit, joissa käytetään aseita, kuten miekkaa, sapelia, keihästä ja keppiä. Wushu koostuu erilaisten kamppailuliikkeiden yhdistelmistä. Tärkeimmät harjoittelumuodot ovat liikesarjat (taolu) ja ottelut (sanshou).

Muinaisessa Kiinassa wushu oli suosittu itsepuolustus- ja kuntoilulaji, mutta toimi myös osana sotilaiden valintakoetta Tang-dynastian ajasta alkaen. Song-dynastian aikana alettiin järjestää wushu-kilpailuja. Wushu on säilyttänyt suosionsa itsepuolustus- ja kamppailulajina ja nykyään siinä myös kilpaillaan aktiivisesti. Wushu on yksi Kiinan tasavallan kansallisista urheilulajeista. Kilpailuja järjestetään Kiinan lisäksi ympäri maailmaa ja myös maan ulkopuolelta löytyy satoja ammattimaisia kilpailijoita ja valmentajia.

Kokonaisvaltaista kehonhallintaa

Moderni wushu yhdistelee erilaisia kamppailulajeja ja tyylejä, korostaen nopeutta, räjähtävää voimaa ja luonnollista, rentoa liikettä. Wushun harrastajan täytyy oppia yhdistämään notkeus ja voima, nopeus ja täydellinen tekniikka sekä vahva tahto ja sen täydellinen toteuttaminen. Aloittelijalle opetetaan perusteet muutamasta eri lajista ja kirjoa laajennetaan taitojen kasvaessa. Yleistä on, että oppilas keskittyy aluksi yhteen tyyliin. Näitä ovat kamppaileminen ilman aseita, taisteleminen lyhyen aseen kanssa ja kamppailu pitkän aseen kanssa. Monesti valinnan tekee ohjaaja kokemukseensa perustuen, ei niinkään oppilas itse, joka saattaisi helposti valita vain sen, joka ”näyttää hyvältä”.

Wushu-ottelut sisältävät sekä pakollisia liikkeitä, että henkilökohtaisia liikkeitä. Pakolliset liikkeet ovat sellaisia, jotka jokainen osallistuja esittää ja henkilökohtaiset liikkeet taas sellaisia, jotka oppilas on hionut valmentajansa kanssa hänelle sopiviksi, noudattaen vaatimuksia vaikeustasosta. Yksilösarjojen lisäksi osa wushu-kilpailuista sisältää kahden osallistujan välisiä otteluita sekä ryhmätapahtumia.

Perinteiset lajit siirtyvät mestarilta oppilaalle, moderneissa lajeissa kilpaillaan

Wushun eri lajeihin kuuluvat sekä perinteinen että moderni wushu. Perinteisiksi lajeiksi lasketaan sellaiset tyylit, jotka siirtyvät alenevassa polvessa mestarilta oppilaille. Näissä lajeissa harjoittelun päämäärä pysyy samaan sukupolvesta toiseen. Perinteiset tyylit tähtäävät yleensä tyylin säilymiseen muuttumattomana, mutta kiinnittävät huomiota myös kamppailutaidon tai terveyden kehittämiseen tai ylläpitoon.

Moderneiksi lajeiksi taas lasketaan sellaiset lajit, joista on muokattu kilpailuihin sopivia muotoja kansainvälisen wushu-liiton laatimana. Nämä erikseen standardoidut muodot ovat tarkkaan suunniteltuja ja ne yhdistelevät tiettyjen maantieteellisten alueiden tyylejä. Modernissa wushussa kilpailumuotoja ovat taolu, jossa kilpailija esittää erilaisia liikesarjoja sekä sanda, eli kontaktiottelu. Wushun osa-alueista vahvimmin kamppailuun ja näytöksiin on keskittynyt kungfu. Kungfu on kokoelma erilaisia tyylejä, joissa kehoa vahvistetaan fyysisillä harjoitteilla ja samalla pyritään voiman, nopeuden, notkeuden ja muun kehonhallinnan parantamiseen. Useat näistä tekniikoista vaativat paljon työtä ja harjoittelua, jotta keho tottuu niihin ja oppii tekemään ne oikein. Sanana kungfu, kiinaksi gongfu, tarkoittaa aikaa, jonka käyttänyt jonkin taidon oppimiseen.

Esimerkkinä wushu-lajista, joka keskittyy kamppailun sijasta kehon- ja mielenhallintaan voidaan ottaa taiji. Taiji on yhtälailla wushua, mutta toisin kuin kungfussa siinä keskitytään ainoastaan vahvistamaan kehoa ja mieltä, ei niinkään itsepuolustukseen. Taijissa oppilaat tekevät sekä sisäisiä että ulkoisia harjoitteita. Useimmat taiji-tyylit määritellään terveysharjoitteiksi, mutta myös joidenkin taiji-liikkeiden sovellukset voivat olla hyvinkin käteviä itsepuolustuksessa. Taijiin kuuluvat hitaat ja pyöreät liikkeet, jotka ovat saaneet alkunsa luonnosta. Ulkopuolelta katsottuna taiji näyttää melkeinpä hitaalta tanssilta. Kaikilla sarjoihin kuuluvilla liikkeillä on omat nimensä, kuten esimerkiksi ”käärme ryömii alas ja kultainen kukko seisoo yhdellä jalalla”. Kuten kaikki wushu-lajit, myös taiji vaatii keskittymiskykyä sillä mielen on oltava mukana jokaisessa liikkeessä.