3 minute read

Muay Thain perinteet johtavat heimojen välisiin sotiin

Thai-nyrkkeily on nimensä mukaisesti Thaimaassa kehitetty urheilulaji, jonka tekniikkoihin kuuluvat mm. sääripotkut, polvipotkut, etupotkut, kyynärpäälyönnit, vartaloheitot ja meillekin nyrkkeilystä tutut lyönnit. Kyseessä on kilpaurheilulaji, mutta osa harrastajista hyödyntää lajia vain kuntoiluun, ilman kilpailutarkoitusta. Siihen thai-nyrkkeily sopiikin tehokkuutensa ja vaativuutensa puolesta hyvin. Lisäksi lajin käytännönläheiset tekniikat ovat avuksi myös itsepuolustuksessa. Lajin harrastajissa on sekä miehiä että naisia.

Thai-nyrkkeilyn eli Muay Thain juuret johtavat parin tuhannen vuoden taakse, mutta oma urheilulajinsa siitä on tullut vasta 1930-luvulla. Lajissa käytettävät tekniikat ovat tuttuja thaiheimojen keskinäisistä sodista, joissa lähitaisteluissa hyödynnettiin potkuja ja lyöntejä. Myöhemmin samoja tekniikoita hyödynsivät ammattisotilaat, jotka ovat pitäneet lajia yllä keskinäisillä harjoituksilla ja otteluilla.

Thai-nyrkkeilyn alkutaipaleella 1900-luvun alussa muay thai -ottelut käytiin paljaalla maalla kehän sijasta. Ottelijat suojasivat kätensä hamppuköyden tai kankaanpalojen avulla. Kankaanpaloihin saattoi olla upotettuna lasimurskaa, joka teki lyönneistä erittäin kovia. Ottelu jatkui aina siihen asti, kunnes toinen osapuoli ei enää pystynyt jatkamaan sitä. Brutaali ottelukulttuuri herätti kuitenkin vastustusta ja lopulta siihen puututtiin maan hallitusta myöten.

Sotamenetelmästä moderniksi urheilulajiksi

1930-luvulla lajia alettiin kehittää modernimpaan suuntaan ja tämän takia myös nykyisen thai-nyrkkeilyn katsotaan syntyneen tuolloin. Lajille laadittiin selkeät säännöt. Tästä eteenpäin ottelut käytiin kehässä, niissä oli erät ja tauot ja ottelijat jaoteltiin painoluokkiin. Tekniikkavalikoima säilyi tästä huolimatta monipuolisena. Kyseessä on täyden kontaktin salliva laji ja käytössä ovat erilaiset lyönnit sekä nyrkeillä että kyynärpäillä sekä useat erilaiset potkut. Myös lähiottelu eli pystypaini on sallittu.

Suomeen laji saapui 1980-luvun alussa Ruotsista. Muualla Euroopassa laji oli tuolloin edelleen melko tuntematon. Suomen ensimmäinen seura oli Turku Thaiboxing Club. Vuonna 1994 Suomeen perustettiin myös Muay Thai -liitto. Maailmanlaajuisesti thai-nyrkkeilyä harrastetaan yli sadassa eri maassa. Thai-nyrkkeilyn MM-kilpailut ovat nyrkkeilyn ja painin ohella maailman suurimmat kamppailulajien mestaruuskilpailut.

Harrastuksena monipuolinen kamppailulaji

Thai-nyrkkeily sopii harrastukseksi kaikille kamppailulajeista kiinnostuneille. Harjoittelu painottuu vahvasti otteluihin, mutta kilpaileminen ei ole välttämätöntä. Parhaiten lajiin pääsee kiinni alkeiskurssilla, joita järjestetään ympäri Suomea. Thai-nyrkkeilyn alkeiskurssilla käydään läpi lajin perusteita ja totutetaan kehoa harjoitteluun. Alkeiskurssin antiin kuuluvat mm. otteluasennon, liikkumisen, väistöjen, vartalopotkujen, alapotkujen, pysäytyspotkujen, suorien lyöntien, koukkulyöntien ja torjuntojen harjoitteleminen. Lisäksi käydään läpi lähiottelun perusteita sekä välineharjoittelua.

Kohti kilpauraa

Alkeiden jälkeen lajin harrastajat keskittyvät pääasiassa pariharjoitteluun, sillä kamppailutaitoja ei voi kehittää pelkän nyrkkeilysäkin kanssa. Myös kilpailut ovat hyvä tilaisuus kehittyä ja saada palautetta ja kilpailuja järjestetäänkin monella eri tasolla. Ottelu-uran alussa kilpaillaan C-luokassa. Kyseessä on salikilpailu ja otteluiden pituus on 3 x 2 minuuttia. Ottelijoilla on käytössään amatöörisuojat, mutta kokeneemmat C-luokan ottelijat voivat toisinaan otella myös ilman rintapanssaria. Amatööriotteluissa päähän osuvat polvipotkut on kielletty.

Kun ottelijat ovat keränneet tarpeeksi kokemusta, he voivat nousta B-luokkaan. B-luokassa otteluiden pituus on 5 x 2 minuuttia. Myös B-luokan ottelijat määritellään amatööreiksi, mutta amatöörisuojat eivät ole enää käytössä. Noustakseen B-luokkaan ottelijan täytyy todistaa, että hän osaa sekä hyökätä että puolustaa monipuolisesti. B-luokan parhaat ottelijat pääsevät edustamaan Suomea amatöörien EM- ja MM-kilpailuihin. Suomi on kerännyt runsaasti menestystä arvokisoissa ja sijoittunut MM-kilpailuissa parhaimmillaan toiseksi heti Thaimaan jälkeen.

Ammattilaiset käyvät ottelunsa A-luokassa ja otteluiden pituus on 5 x 3 minuuttia. A-luokassa erätauon pituus on kaksi minuuttia, kun amatööriluokissa tauko kestää vain minuutin. Ammattilaiset eivät saa osallistua enää amatöörien kilpailuihin.