3 minute read

Paini – urheilua historian lehdillä

Paini, tuo kamppailulajeista hikisin, pitää sisällään yllättäen suuren määrän tekniikka. Kaikki paini ei myöskään täysin samanlaista, vaan laji jakautuu sisäisesti useisiin tyylisuuntiin, joista toiset keskittyvät enemmän urheilulliseen tekniikkaan, ja toiset vauhdikkaan teatterimaisen katsoja elämyksen tarjoamiseen.

Laajasti ajateltuna kaikki painityylit keskittyvät vastustajaan takertumiseen, ja heidän liikkumisensa estämiseen omaa ja heidän painoaan hyväksi käyttäen. Useimmiten painijoita on kehässä kaksi, mutta poikkeuksiakin tähän löytyy, varsinkin esitys paini kuvioissa.

Painin lyhyt historia

Yleisellä tasolla painin historia on varmasti yhtä pitkä kuin ihmiskunnan, mutta urheilumuotona siitä on todisteita muinaisen Egyptin ajoista saakka. Myös raamatussa viitataan painiotteluihin, sekä ihmisten, että taivaallisten olentojen välillä. Huimaan suosioon laji nousi varsinaisesti antiikin Kreikassa, jossa painiottelut pitivät suurta painoarvoa varhaisissa olympialaisissa.

Paini lajeista vapaapaini, ja kreikkalais-roomalainen tyyli ovatkin edelleen mukana olympialaisissa. Paini on ollut läpi historian suosittua laajojen kansanluokkien keskuudessa, ja vaikka painijat itse ovat usein tulleet työväen luokista, lajin tukijat ovat hyvin pitkälle löytyneet aatelistosta ja maailman kuningashuoneista. Useissa kulttuureissa painilla on myöskin rituaalinen merkitys, ja näin ollen painijoita arvostetaan suuresti muun yhteiskunnan puolesta.

Nykyaikana vallalla olevat painityylit

Moderni paini jakautuu useisiin lajeihin, joista länsimaissa tunnetuimpia ovat olympialajit kreikkalais-roomalainen- ja vapaapaini. Kreikkalais-roomalaisessa painissa vastustaja kahlitaan heidän ylävartalostaan kiinni pitämällä, ja tietoinen jalkojen käyttö on kiellettyä. Vapaapaini on olympialaji sekä miehille että naisille, ja sen säännöt sallivat jalkojen käytön sekä hyökkäyksessä että puolustuksessa.

Paikallisista painin muodoista usea tunnistaa varmasti turkkilaisen öljy painin, joka on maan kansallisurheilulaji. Kilpailun alussa painijat hierovat iholleen oliiviöljyä, joka vaikeuttaa vastustajan mahdollisuutta saada heistä otetta. Näyttely lajina länsimaissa nähdään usein naisten mutapainia, jonka aikana vähäpukeiset neitokaiset painivat varta vasten rakennetulla mutaisella areenalla.

Näytöspaini on levinnyt Amerikasta Eurooppaan viime vuosina, ja vauhtia ja vaaratilanteita sisältävät esitykset voivat hyvin toimia kaikenikäisten viihdytyksenä, kunhan kaikki vain ymmärtävät että kyseessä on ennemmin näytelmä kuin urheilun muoto. Amerikassa suurin ammattipainia näytös mielessä järjestävä firma on WWE, World Wrestling Entertainment, joka järjestää vuosittain miljoonien eurojen edestä näytöksiä, ja televisioidut ottelut kehittyvät käsikirjoituksen ympärille, ja niiden lopputulos on ennalta päätetty. Painijat ovat Amerikassa kovan luokan julkkiksia, ja tarjolla katsojille on sekä naisten että miesten otteluita.

Paitsi länsimaissa, painilla on myös pitkät juuret Japanissa. Monille tutuin maan paini tyyleistä on varmasti sumopaini, jossa vähäpukeiset isokokoiset miehet ottelevat toisiaan vasten. Sumopainin ammattimainen harjoittaminen rajoittuu Japanin rajojen sisälle, ja painijoiden koulutus ja elämä on hyvin tarkasti säädettyä. Painijat elävät usein omissa kommuuneissaan, ja lajin ympärille liittyy suuri määrä rituaaleja ja uskomuksia.

Paini harrastuksena

Paini mielletään useimmiten poikien ja miesten harrastukseksi, mutta useimmilta paini seuroilta löytyy myös tyttöjen ja naisten osasto. Useimmat aloittavat painin harrastuksena hyvin nuorina, parhaiden koordinaatio kehittyy jos mukaan lähtee ala-aste ikäisenä, mutta myös teini-ikäisenä harrastuksen aloittavat voivat saada ammatti tasolle vaadittavat taidot haltuunsa.

Paini on harrastuksena suhteellisen huokoisa, seurojen maksut ovat suhteessa matalia, ja varusteisiin ei tarvitse hirveästi santsata. Harjoitus vaatteiksi painijalle riittää T-paita, verkkarit ja sisäpeli- tai painitossut. Painijan siirtyessä kilpailu tasolle hän tarvitsee lisäksi kahdet kappaleet trikoita, joiden hinta pyörii noin €40 kieppeillä.

Paini on hyvin fyysinen laji, ja kontaktia vastustajaan otetaan kovinkin läheisesti, ja tämä asettaa usealle paineita aloittaa lajia aikuisiällä. Tästä johtuen tällä hetkellä on hieman harvinaisempaa että painissa järjestettäisiin laajaa koulutusta varttuneemmille aloittelijoille, mutta jos laji kiinnostaa, rohkeasti vaan paikalliseen paini seuraan yhteyttä ottamaan, he varmasti auttavat mielellään.