3 minute read

Taekwondo on samaan aikaan yksinkertainen ja äärimmäisen haastava kamppailulaji

Taekwondo on Suomessakin jo varsin suosittu kamppailulaji, mutta yllättäen sen historia ei ole yhtä pitkä kuin monella muulla kamppailulajilla. Nykymuodossaan taekwondoa on harrastettu alle 70 vuotta. Laji pohjautuu kuitenkin vuosisatoja vanhaan kamppailuperinteeseen, jota on toteutettu niin Koreassa, Kiinassa kuin Japanissakin. Taekwondo eriytyi omaksi lajikseen 1960-luvulla kun sen kilpailusäännöt muutettiin eroamaan huomattavasti karaten säännöistä. Taekwondo korostaa potkuja enemmän kuin lyöntejä. Ottelut rakentuvat täyskontaktin ja turvallisten suojien varaan.

Kaikki taekwondon liikkeet lähtevät ihmisen luontaisesta vaistosta jäädä eloon ja puolustaa itseään. Lajiin liittyy läheisesti myös korkeampien henkisten päämäärien toteuttaminen. Tarkoitus on siis vahvistaa tasapainoisesti fyysistä osaamista ja toisaalta vahvistaa myös psyykeä, sillä näiden kahden tasapainosta ja yhdistelmästä syntyy lajissa haettu täydellinen hetki.

Taekwondolla on Suomessa aktiivinen harrastajapiiri

Suomeen laji tuli ensimmäistä kertaa vuonna 1979 kun korealainen mestari Dae Jin Hwang esitteli lajia. Hän onkin yksi merkittävimmistä lajin kehitykseen vaikuttaneista henkilöistä Suomessa. Jo samana vuonna Klaukkalaan perustettiin ensimmäinen lajiseura. Vuotta myöhemmin perustettiin Suomen Taekwondoliitto, josta tuli osa Maailman Taekwondoliittoa ja Euroopan Taekwondounionia. Tästä asti laji on kasvattanut suosiotaan ja nykyään sitä harrastetaan lähes kaikkialla Suomessa. Suomen Taekwondoliiton alaisena toimii 68 aktiivista jäsenseuraa ja harrastajia on noin 10 000.

Taekwondoa voi harrastaa omaksi ilokseen ja keskittyä voittamaan itsensä, mutta lajissa järjestetään myös kilpailuja. Kilpailumuotoja on kaksi, joista toisessa kilpaillaan otteluissa ja toisessa liikesarjoissa. Ottelukilpailun osalta ensimmäiset MM-kilpailut järjestettiin vuonna 1973 ja se onkin näistä kahdesta kilpailuperinteestä vanhempi. Liikesarjoissa käytiin EM-kilpailut vuonna 1993 ja MM-kilpailut vasta vuonna 2006. Suomi on menestynyt vuosien varrella hienosti molemmissa kilpailulajeissa. MM-mitali Suomeen on tullut kahdesti ja eri värisiä EM-mitaleita useita kertoja. Myös olympialaisissa on nähty taekwondossa suomalaisedustus vuosina 2000, 2004 ja 2012.

Ottelu- ja liikesarjakilpailut antavat mahdollisuuden taitojen näyttämiseen

Ottelukilpailuissa kamppailu perustuu täyskontaktiin ja potkut saavat osua myös päähän, mutta eivät lantion alapuolelle. Ottelijoilla on mittava turvavarustus, johon kuuluvat rintapanssari, käsi- ja jalkasuojat, alasuojat, hanskat, hammassuojat ja kypärä. Ottelut perustuvat suurelta osin potkuille ja ne vaativat nopeaa liikkumista. Sääntöjen mukaan vastustajasta ei saa pitää kiinni eikä häntä saa kaataa. Vartaloon osuvasta potkusta tai lyönnistä saa yhden pisteen, selän kautta pyöräytetty vartaloon osuva potku antaa kolme pistettä, potkusta päähän saa niin ikään kolme pistettä ja mikäli osuu päähän selän kautta pyöräytettävällä potkulla saa tästä neljä pistettä.

Liikesarjoista kilpaillessa ottelijoiden tehtävänä on esittää ennalta määrättyjä liikesarjoja. Sarjoja voi suorittaa yksin, pareittain tai ryhmänä. Pisteitä jaettaessa arvioidaan liikesarjojen puhtautta teknisessä mielessä sekä esityksen uskottavuutta. Otteluissa on myös freestyle-sarjoja, joissa esitettävät liikesarjat ovat kilpailijoiden itse kehittämiä. Liikesarjat koostuvat erilaisista taekwondo-tekniikoista sekä akrobatiasta. Mukana on pakollisia liikkeitä, tekniikkoja ja osioita itse suunnitellun osuuden lisäksi. Kokonaisuus ja liikkeiden yhdistely ratkaisee ja tässäkin lajissa liikkeiden tulee olla teknisesti puhtaita.

Haastetta loppuelämäksi

Taekwondon mielenkiinto perustuu siihen, että lajissa voi kehittyä lähes rajattomasti, sillä haasteet eivät lopu kesken. Urheilulajina taekwondo on monipuolinen ja aluksi jopa hieman monimutkainen. Harjoittelun myötä liikkeet tulevat kuitenkin tutuiksi ja harrastaja alkaa huomata niiden nerokkaan yksinkertaisuuden. Liikkeiden suorittamista oikein auttaa myös se, että vähitellen alkaa ymmärtää filosofiaan liikkeiden taustalla. Taekwondon harrastajat sitoutuvatkin kehittämään sekä henkistä että fyysistä puolta. Kuten muihinkin itämaisiin kamppailulajeihin, taekwondoon kuuluu olennaisesti kunnioittava asenne opettajaa ja harjoittelukumppaneita kohtaan. Oppilaat ovat vuorotellen hyökkäys- tai puolustusasemassa, mutta eivät koskaan toistensa vihollisia.