3 minute read

Tyhjän käden kamppailulaji

Karate on japanilainen kamppailulaji, joka perustuu puolustautumiseen hyökkääjän voimaa hyödyntäen. Karaten sukulaislajeja jujutsua ja judoa on harjoitettu Kiinassa ja Japanissa satojen vuosien ajan ja lajeihin liittyviä itsepuolustustekniikoita on kuvattu jo muinaisissa ruukuissa, joten lajin perinteet ovat todella kaukana ihmisten historiassa. Karatea nykyisessä muodossaan on kuitenkin harjoiteltu vasta 1900-luvulta lähtien ja se sai alkunsa Okinawan saarelta Japanista. Heti kun laji rantautui Japaniin se otettiin myös osaksi okinawalaisten koulujen liikunnanopetusta ja esiteltiin suurelle yleisölle. Japani oli tuohon aikaan valmistautumassa sotaan ja karaten arveltiin olevan hyvä keino parantaa kansalaisten kuntoa ja lisätä taistelutahtoa. Kuitenkin karateen, kuten kaikkiin itämaiseen kamppailulajeihin kuuluu olennaisesti myös henkinen puoli, vaikka lajin pääteemat ovatkin taistelu ja itsepuolustus.

Aseiden sijasta käytössä ovat kädet ja jalat

Karate-nimi tulee kahdesta kiinankielisestä sanasta: kara, joka tarkoittaa tyhjää ja te, joka tarkoittaa kättä. Yhdistelmänä nimi on siis ”tyhjä käsi”. Nimi on kehittynyt 1600-luvulla Okinawassa, kun valloittajat eivät sallineet talonpoikien kantaa minkäänlaisia aseita. Tämän takia talonpojat kehittivät erilaisia itsepuolustusmenetelmiä ja käyttivät aseinaan käsiään ja jalkojaan. Karaten perustekniikat ovatkin lähinnä lyöntejä ja potkuja, mutta pidemmälle edenneet harrastajat voivat käyttää myös heittoja, nivellukkoja ja erilaisia hermopistetekniikoita.

Karaten juuret ovat muiden itämaisten kamppailulajien tapaan zen-munkkien fyysisissä harjoitteissa. Legenda kertoo, että lajit alkoivat kehittyä noin vuonna 520 ajanlaskun jälkeen. Tuolloin zenin perustaja Bodhidharma vaelsi Intiasta Kiinaan ylittäen Himalajan vuoriston. Kun Bodhidharma saapui Kiinaan, hän asettui asumaan Shaolin temppeliin. Temppelissä hän keskittyi johdattamaan munkkeja buddhalaisuuden saloihin ja käytti opiskelun tukena fyysisiä harjoitteita. Tämän oli tarkoitus vahvistaa munkkien kehoa ja mieltä, sekä auttaa heitä keskittymään. Perinteisesti munkit olivat keskittyneet lähinnä mietiskelyyn, mutta alkoivat olla siihen liian heikkokuntoisia ilman, kun kaikenlainen liikunta oli jäänyt heidän elämästään pois. Harjoitteet koostuivat erilaisista hengitystekniikoista ja yksinkertaisista liikkeistä.  Samalla Bodhidharma sai tilaisuuden opettaa munkeille aseettomia taistelutaitoja, sillä munkkien on kiellettyä käyttää aseita.

Karate on tyylisuunnasta riippumatta perinteitä kunnioittavaa

Karatessa on noin sata erilaista tyylisuuntaa, joiden erot näkyvät esimerkiksi siinä, minkälaisissa asennoissa liikkeitä harjoitellaan sekä itse harjoitusmenetelmissä. Myös suhtautuminen itsepuolustukseen, kilpailuihin ja vyöarvoihin vaihtelee. Osa tyyleistä korostaa voimaa ja aggressiivisuutta, toiset taas painottavat enemmän henkistä puolta. Kaikki karaten eri lajit kuitenkin kehittävät sekä henkistä että fyysistä kuntoa. Karateharjoituksissa on tiukka kuri ja kumarrukset sekä opettajalle että harjoittelukavereille ovat pakollisia. Huonosta käytöksestä seuraa rangaistus (esim. punnerruksia) tai salista poistaminen.

Harjoitusasuna toimivat valkoiset puuvillasta valmistetut housut ja takki, jota kutsutaan japaniksi nimellä gi. Pukuja on saatavilla eri jäykkyyksiä. Jokainen lajin harrastaja opettelee myös sitomaan takin paikalleen asianmukaisella solmulla, joka tehdään vyön avulla. Vyöarvot ovat järjestyksessä: valkoinen (aloittelijan vyö), kyū-arvot eli keltainen, oranssi, vihreät, sininen ja ruskeat vyöt. Ensimmäisestä mustasta vyöstä lähtien tulevat mustan vyön dan-asteet, joita on yhdestä ylöspäin.

Karate levisi Suomeen keväällä 1967, kun ulkomailla lajia harrastanut Max Jensen palasi Suomeen ja alkoi jakaa oppejaan. Kesäkuussa Suomeen saapui myös japanilainen valmentaja Nobutaka Hosoki, joka järjesti Helsingin Seurasaaressa viikon karateleirin. Samana vuonna Suomessa nähtiin myös lisää erikoiskursseja ja joulukuussa yhden näistä kursseista yhteydessä pidettiin Suomen ensimmäinen karaten vyökoe, jossa myönnettiin ensimmäiset viralliset karatevyöt. Suomeen perustettiin ensimmäinen karateseura, joka sai nimekseen Wadokan. Vuonna 1969 perustettiin Suomen karateliitto, joka on SLU:n alainen.

Nykyään karate on levinnyt ympäri maailmaa. Suomessa lajin parissa puuhaa noin 15 000 aktiivista harrastajaa. Suomeen on tullut myös useita EM- ja MM-mitaleita ja tämäkin kertoo siitä, kuinka nopeaa lajin kehitys on Suomessa ollut.