3 minute read

Urheilumiekkailu – Herrasmiesten hauska harrastus

Kaksi valkoisiin avaruuspuvun näköisiin asuihin pukeutunutta ihmishahmoa hypähtelee puulattian yli tökkien rytmikkäästi toisiaan helposti taipuvilla ohuilla tikuilla. Hyökkääjän liikkeet ovat sulavia, ja vastustaja väistelee piikkiä notkeasti. Kosketuksen tapahtuessa ottelijat eroavat toisistaan ilman sen kummempaa taistelua. Olisi helppo luulla että kyseessä on avaruusaiheinen moderni tanssi, tai muu esitystaiteen muoto, mutta itse asiassa olet päätynyt katsomaan olympialajinakin tunnettua urheilumiekkailua.

Urheilumiekkailun historia

Vaikka miekkailua nykyään harjoitetaan täysin urheilullisessa muodossa, ja sillä ei nykyään juurikaan ole taistelullisia tai itsepuolustuksellisia tarkoituksia, sen juuret ovat syvällä historian verisissä taisteluissa. Kautta länsimaisen historian sotilaat käyttivät miekkaa lähitaistelu aseena, ja 1400-luvun Euroopassa hienostuneempi kaksinkamppailu tekniikka kehittyi yläluokan miesten kaksintaisteluiden yleistyessä. Kaksintaisteluihin kaivattiin sääntöjä, ja sekä Espanjaan, Italiaan, että Ranskaan syntyi koulukuntia miekkailu tekniikan parantamiseksi. Moderni miekkailu taide  nosti päätään 1700-luvun Italiassa, ja sitä kehitettiin edelleen Ranskassa. Miekat muuttivat muotoaan lyömäaseista teräviksi pistomiekoiksi, ja painopiste siirtyi lähemmäksi aseenkantajan kättä, tehden siitä kevyemmän liikuttaa.

Kaksintaisteluista ja sotatantereilta miekkailu lähti kehittymään varsinaiseksi urheilulajiksi Englannissa. Italialainen Domenico Angelo avasi miekkailu koulun Lontoon Sohossa 1763. Hän korosti koulutuksessa miekkailun terveydellisiä vaikutuksia, ja uudesta urheilulajista tuli muodikas harrastus britti aristokratian keskuudessa.

Angelo kehitti useita miekkailussa nykypäivänäkin käytettäviä asentoja, ja useita näistä sementoitiin miekkailu käytäntöön hänen 1763 julkaisemassa L’École des armes kirjassa. Ensimmäiset viralliset miekkailu kisat järjestettiin sotilaille ja armeija henkilöstölle, mutta harrastaja miekkailu sai oman järjestönsä Englannissa 1896, ja tämän myötä lajille kirjattiin myös viralliset säännöt. Samana vuonna miekkailusta tuli olympialaji, ja kaikki kolme alalajia ovat edelleen mukana kesäolympialaisissa.

Suomessa miekkailua on harrastettu 1800-luvulta saakka, jolloin se oli muodikasta urheilua Turun Akatemian opiskelijoiden keskuudessa. Yliopistolaisten keskuudesta laji levisi muunkin kansan pariin 1900-luvulla, ja ensimmäinen virallinen miekkailuseura, Helsingin Miekkailijat, perustettiin 1923, ja Suomen Miekkailuliitto 1931. Tänä päivänä miekkailun harrastajia Suomessa on noin 2 000, ja koska laji lasketaan vaarallisiin lajeihin kuuluvaksi, sen harjoittamiseen tarvitaan lisenssi ja kovat vakuutukset.

Miekkailu tekniikka ja säännöt

Miekkailu on herrasmiesten ja naisten laji, jonka säännöt on kehitetty lajin turvallisuus mielessä. Kohtelias käyttäytyminen ja toisten kunnioittaminen on huomattavan tärkeää, ja miekkailua harrastavan koulutus pyörii usein itsehallinnan opettelun ympärillä. Vastustajaa kohtaan hyökkääminen aiheuttaa helposti adrenaliini vyöryn, joka saattaa hämärtää oman käytöksen kontrollia. Jokainen miekkailu tunti ja kilpailu sekä alkaa että päättyy vastustajan tervehtimisellä, ja sääntöjen noudattaminen on jokaisen harrastajan kunnia-asia. Hyvän miekkailijan otteet ovat tasapainoisia ja varmoja, mutta höyhenen keveitä.

Moderni miekkailu pitää sisällään kolme toisistaan eroavaa lajia, joilla on kullakin omat sääntö kirjansa sekä välineensä. Miekan lisäksi lajin harrastajat tarvitsevat laajan määrän varusteita, osa näistä on suunniteltu miekkailijan suojelemiseksi, osa osumien laskemiseksi elektroniikan kautta. Perinteinen väri miekkailijoiden virallisille puvuille on valkoinen, ja yksilölliset koristelut eivät ole sallittuja.

Floretti miekka on kevyt pistomiekka, jonka painon yläraja on 500 grammaa. Floretti ottelun aikana miekkailijat pyrkijät pistämään vastustajaa ylävartalon alueelle, välttäen päätä, käsiä, ja jalkoja. Floretti ottelun aikana miekkailijoiden käyttämä elektroninen takki ottaa huomioon vain miekan kärjellä tehdyt iskut.

Kalpa miekka on myöskin pistoase, mutta se on florettia painavampi, maksimipaino on 775 grammaa. Kalpa kisan aikana urheilijoiden koko vartalo on laillinen piston kohde. Säilä miekkailu eroaa kahdesta muusta siinä että miekkaa voidaan käyttää myös leikkaavalla liikkeelle. Miekka painaa korkeimmillaan 500 grammaa, ja sivalluksen tai piston kohdealue on lantiolta ylöspäin, lukuun ottamatta kämmeniä ja sormia.