3 minute read

Vaativassa hapkidossa yhdistyvät useat eri tekniikat

Hapkido on Etelä-Koreasta peräisin oleva itsepuolustuslaji, joka koostuu erilaisista potkutekniikoista, lukoista ja heitoista. Lajissa käytetään apuna myös keppejä, joiden avulla suoritetaan iskuja. Monia tekniikoita yhdistävä laji on laaja, joten aloittelijan kannattaa keskittyä yhteen osa-alueeseen kerrallaan. Peruskurssilla harjoittelu aloitetaan mattopainilla, jota pidetään kaikista turvallisimpana ottelumuotona. Tämän jälkeen mukaan otetaan vähitellen peruslyöntejä, potkuja ja lukko-otteita. Vasta vaativammilla vyötasoilla käyttöön otetaan asetekniikat. Lajin monipuolisuus tekee samalla kuitenkin harjoittelusta erittäin mielenkiintoista.

Hapkidon päämääränä on voittaa vastustaja taitavan jalkatyön ja kehon liikkeiden avulla, käyttäen samalla tavoin voimaa kuin vastustajakin. Tavoitteena on kuitenkin päästä ennemminkin pakenemaan kuin ajautua pidempään taisteluun tai painiin vastustajan kanssa.

Edelleen kehittyvä ja melko vapaamuotoinen kamppailulaji

Kyseessä on melko uusi laji, sillä sitä alettiin harrastaa Koreassa 1950-luvulla. Laji kehittyykin edelleen jatkuvasti uusien mestarien johdolla. Muista kamppailulajeista hapkido eroaa siten, että se on erityisen katuläheinen laji, joka keskittyy ainoastaan puolustustekniikkaan. Tekniikoita voi lajissa toteuttaa monella eri tavalla ja pääasia on, että ne toimivat. Siinä ei siis ole samalla tavalla tarkasti säädeltyjä liikkeitä kuin monissa muissa itämaisissa lajeissa. Suomessa opetetaan pääsääntöisesti Kwan Nyom Hapkidoa, joka on kehittynyt nykyiseen muotoonsa vasta vuonna 1999 suurmestari Geoff J. Boothin johdolla.

Päämääränä omien rajojen ylittäminen

Ensisijaisesti hapkidossa ei ole kysymys kilpailuihin valmistautumisesta, eikä harjoittelussakaan painoteta kilpailua. Lajissa kuitenkin järjestetään kisoja aina SM-tasolle asti. Lisäksi lajiseurat järjestävät erilaisia leirejä ja viikonloppukursseja, joiden aikana voi syventää opittuja ja taitoja ja testata itseään uusien harjoittelukumppaneiden kanssa. Lajin huiput vierailevat Suomessa säännöllisesti, mukaan lukien lajin perustaja ja antavat edistyneemmille oppilaille mestarikursseja omista tyylisuunnistaan.

Harjoittelussa ei käytetä lainkaan muista lajeista tuttuja liikesarjoja, vaan harjoittelu perustuu pääosin parin kanssa harjoitteluun. Harjoittelussa tärkeässä roolissa on sparraus, jota hyödyntämällä oppilas kehittyy jatkuvasti. Lyöntien ja potkujen osalta harjoittelussa edetään aina varoen, jotta oppilaan ja hänen harjoitteluparinsa rajat tulevat tutuiksi. Otteiden koventuessa suojien käyttö myös harjoitustilanteissa muuttuu pakolliseksi.

Hapkidossa edistymistä mitataan muista kamppailulajeista tutulla vyöjärjestelmällä ja uusia vyöarvoja voi suorittaa vyökokeissa. Muihin vyökokeisiin oppilas voi osallistua, kun opettaja katsoo hänen olevan riittävällä tasolla vyöarvoon nähden, mutta mustan vyön kokeeseen tarvitaan henkilökohtainen kutsu keskusjärjestöltä.

Sin Moo Hapkido

Sin Moo Hapkido eli taivaallinen taistelutaito on lajin suoraviivaisempi muoto, jossa meditaatiolla on tärkeä rooli. Lajin kehittänyt suurmestari Ji Han Jae pitää henkisen taistelun hallitsemista yhtä tärkeänä kuin fyysistä taistelua. Sin Moo Hapkidon harjoitteissa korostetaan, että sisäisen voiman avulla on mahdollista kasvattaa suorituskykyä jopa nelinkertaiseksi. Meditaation avulla mieli tyhjenee turhista ajatuksista ja keho saa lisää nopeutta ja voimaa, aivojen kehittäessä lisää adrenaliinia.

Sin Moo Hapkidossa ei kiinnitetä huomiota niinkään voimaan, vaan kehon täydelliseen kontrollointiin. Tyyliin ei sisälly minkäänlaisia muodollisia asentoja. Harjoittelussa korostetaan nopeita reaktioita yllättäviin tilanteisiin, eikä ennalta harjoiteltuja kaavoja. Erityisesti Sin Moo Hapkidon tekniikat on kehitetty vastaamaan kadulla tapahtuviin päällekarkaustilanteisiin. Tämän takia laji on erittäin suoraviivainen ja tehokas.

Combat Hapkido

Combat Hapkido on yksi hapkidon suosituista alalajeista, joka tähtää ainoastaan itsepuolustukseen. Tyylin on kehittänyt suurmestari John Pellegrini vuonna 1990. Combat Hapkidossa käytetään ainoastaan itsepuolustukseen liittyviä harjoitteita ja liikkeitä, joten tästä alalajista puuttuvat muuten hapkidoon kuuluvat korkeat potkut ja hengitysharjoitukset. Combat Hapkidossa on sen sijaan käytössä mittava valikoima erilaisia nivellukkoja, potkuja, lyöntejä, aseistariisuntataktiikoita ja maahan kaatamiseen tähtääviä liikkeitä. Tätä tyyliä opetetaan ainakin 15 eri maassa ja yli 200 koulussa.